Seitsemän aikaan ystävänpäivä aamuna rupesi supistelemaan ja toiveet rupesivat nousemaan josko nyt olisi vihdoinkin aika. Supistukset jatkuivat ja ajattelin jakaa uutisen miehenkin kanssa koska nyt ei tainnut olla enään "väärä hälyytys",mies käänsi vielä tyytyväisenä kylkeä ja päätin nousta ylös ja mennä alakertaan seurailemaan supistuksia. Tunti meni ja supistukset rupesivat olemaan säännölliset,koko talossa vallitsi täysi hiljaisuus. Kaikki nukkuivat vielä.
Kohta olisi täysi hulina päällä kun kiipeäisin rappuset ylös herättelemään miestä ja lapsia. Mies lähes lensi sängystä kun sanoin että nyt on aika,hän mietti olisiko aikaa vielä ajaa parta. Se kannattaisi tehdä nyt tai kohta siitä jäisi puolet ajelematta. Miehen ajellessa partaansa,soitin jo valmiiksi perhetutuille joiden kanssa sovittiin lasten hoidosta. Pakkailin Alexin ja Ashtonin jalkapallokassit valmiiksi,heillä oli peli tiedossa myöhemmin päivällä. Supistuksetkin rupesivat olemaan jo voimakkaampia ja jouduin jo keskittymään niihin. Päätin vielä käydä suihkussa ennenkuin soittaisin sairaalaan jatko-ohjeista,odottelisinko vielä kotona vai pitäisikö jo lähteä. Sairaalasta tuli käsky tulla välittömästi koska kyseessä ei ollut ensimmäinen eikä toinenkaan lapsi ja synnytys saattaisi edetä vauhdilla. Alakertaan mennessä talo oli täysi ihmisiä,ystävämme olivat tulleet jo noutamaan lapsia ja mies sahasi vielä viimeisiä laminaatteja koska oli vastikään aloittanut lattiaprojektin kotonamme.
Sairaalassa synnytys eteneni kuitenkin hitaasti vaikka supistukset voimistuivatkin koko ajan. Lääkäri päättikin laittaa epiduraalin ajoissa jotta saisin kerättyä voimia. Toisin kävi...lääkäri sai laitettua epiduraalin ongelmitta paikoilleen ja sanoi lopuksi että muutamat supistukset tuntuvat vielä ja sen jälkeen helpottaa. Helpotusta ei tullut.
Hetken ajattelin että nyt saan silmät hetkeksi ummistettua mutta lähes välittömästi riipivä kipu palasi vatsaan lähes kaksi kertaa voimakkaampina,kätilökin ihmetteli mistä moinen johtui ja rupesi selvittämään asiaa ja pian lisäsi annosta...annosta lisättiin vielä kolme kertaa kunnes oli pakko soittaa lääkäri takaisin joka päätti laittaa epiduraalin kokonaan uudelleen. Tässä kohtaa supistukset olivat jo sitä luokkaa että pää tuntui räjähtävän,koko kroppa oli järkyttävän kivun vallassa. Uusi epiduraali saatiin paikoilleen ja lääkäri toisti samat lauseet kuin aikaisemminkin,hetki menee sitten helpottaa...puoli hetkeä meni ja polttavat supistukset raastoivat voimakkaimpina ikinä! Lääkärikin ihmetteli kuinka voi olla mahdollista että kehoni hylkii tuollalailla kipulääkettä,mieskin rupesi hätääntymään mutta yritti pysyä tyynenä vuokseni. Lääkärit pitivät nopeasti palaverin koska kärsimykseni oli aivan liikaa,hetken jo pelkäsin että leikkaukseenko joudun kunnes lääkäri päätti vielä viimeisen kerran laittaa piikin selkääni jossa oli toista kipulääkettä minkä piti vaikuttaa välittömästi...tai sitten ei.
Luulin ettei kivusta tulisi koskaan loppua kunnes yhtäkkiä supistukset vaihtuivat työntämisen tarpeeseen ja tilanne nopeutui niin että hoitaja tuskin kerkesi laittaa paikkoja valmiiksi,lääkäri juoksi omissa vaatteissaan paikalle ottamaan vauvan vastaan ja antamaan hänet minulle...kivut olivat ohi!
Sitä helpotuksen tunnetta ei voi sanoin kuvata. Hän on täällä. Kymmenen sormea ja kymmenen varvasta,täydellinen pieni ihme! Täydellinen ystävänpäivä lahja!
Alvin Onyebuchi Valentine
Täällä Belgiassa on tapana että sairaalaan tullaan vierailemaan,kavereista sukulaisiin... Kaikki kynnelle kykenevät.
Me olimme varautuneet myös tähän. Sairaalahuoneet ovat pääsääntöisesti yhdenhengen huoneita jotka ovat varustettu omilla kylpyhuoneilla,hoitohuoneilla,jääkaappia ja kahvin ja teen valmistus mahdollisuutta unohtamatta. Olin myös aikaisemmin ommellut vieraille annettavat lahjapussukat joissa oli Alvinin nimi.
Belgiassa on tapana lapsen syntyessä antaa vieraille muistoksi pikku pussit,rasiat tai laatikot joissa on sisällä yleensä kovia suklaa karkkeja ja joihin on kiinnitetty uuden vauvan nimi.
Erityis kauppoja näitä varten on Belgiassa mutta halusin tehdä itse jotain missä tulisi vauvan "juuret" esille.
Minulla oli sisareni lähettämää marimekon kangasta josta päätin ommella lahja pussit ja sisällöksi pussiin löysin kaupasta vihreitä ja valkoisia suklaakarkkeja edustamaan isin "juuria".
Reipas apuri laskee karkkeja.
Asettelin pussit nätisti koriin.
Lapsille kouluun päätin kuiten ostaa valmiit tarvikkeet ja askarrella niistä pienet rasiat. Löysinkin erittäin mieluisat rasiat joista tuli meidän vauva mieleen.
Pöllöt rivissä.
Pöllöjen taakse kirjoitin Alvinin nimen.
Rasioihin harmaa,valko,siniset karkit.
Meidän onneksi Alvin syntyi juuri hiihtoloma viikon alkuun joten lapsilla oli tarpeeksi aikaa tutustua uuteen veljeen rauhassa.
Minun pienet rakkaat!
Nyt on arki astunut taloon,lapset ovat takaisin koulussa ja me totutellaan uuteen rytmiin. Tähän mennessä Alvin on ollut erittäin helppo ja tyytyväinen vauva. Me ollaan onnistuttu jo muutamaan kertaan nukkumaan viisikin tuntia putkeen yöllä joten ei pare valittaa. Tästä on hyvä jatkaa.
Me jatketaan uutta vauva-arkea,muille kivaa päivän jatkoa!
